Nämä kumpikin ovat aivan upeita! Tuossa alemmassa on niin ihanasti pehmeää voimaa kuohuissa ja sitten herkkiä puun oksia, että ihan odotan, milloin saisin aiheesta runosen tehtyä :-).
Hei Ulla, tässä runo, joka odotti tulemistaan siitä asti kun ensi kerran tuon kuvan näin. En tiennyt muuta paikkaa minne sinulle tämän olisin lähettänyt, voit poistaa toki täältä, jos haluat. Mutta: Kiitos puhuttelevasta kuvasta ja siis ideasta, Eija
KOSKEN PARTAALLA
Minä kosken partaalla seison sen kuohuja kuuntelen, kauas toiselle rannalle katson sua mielessäin suutelen.
Lähdit syksyn myötä sä matkaan kuin tulva vie kesäiset veet. Minä hetken yksin saan jatkaa ulos tulvii nyt kyyneleet.
Vaan herkkänä katsovat koivut joen rannalla toisiaan: Sinä myös kuten minä toivut, lumi hetken on haltija maan.
Ja keväällä kutsuvat urvut, tanssiin koivun jo keltaisen, niin silloin, silloin sä saavut on kesä taas yhteinen.
Minä kosken partaalla seison, sen kuohuissa sinut nyt nään. Sun armaan miehisen hahmon ja valkoisen kiharapään.
On koskessa voimaa, taikaa myös pehmeyttä harteillaan, se kuvastaa ihmisen aikaa sen herkkyyden voimaksi saan.
Kuin koivujen kultainen ranta talven ajaksi autioituu, myös uuteen kevääseen kantaa vuosi vuodelta vahvistuu!
No hyvä, että pidät, kiitos! Ja tässähän niitä voi yhdessä katsella. Pitääpä käydä aina kurkkaamassa sun kuvia, jos vaikka uutta runoa pukkaisi... tämä on ihan eka, minkä jonkun toisen kuvaan olen tehnyt :-) (poistin edell. kommentin, kun oli virhe, enkä osannut siinä korjata)
Ihania kuvia tullut tänne taas! Kaunista.
VastaaPoistaNämä kumpikin ovat aivan upeita! Tuossa alemmassa on niin ihanasti pehmeää voimaa kuohuissa ja sitten herkkiä puun oksia, että ihan odotan, milloin saisin aiheesta runosen tehtyä :-).
VastaaPoistaKiitos kommentista! Sitä runoa odotellessa... ;-)
VastaaPoistaHei Ulla, tässä runo, joka odotti tulemistaan siitä asti kun ensi kerran tuon kuvan näin. En tiennyt muuta paikkaa minne sinulle tämän olisin lähettänyt, voit poistaa toki täältä, jos haluat. Mutta: Kiitos puhuttelevasta kuvasta ja siis ideasta, Eija
VastaaPoistaKOSKEN PARTAALLA
Minä kosken partaalla seison
sen kuohuja kuuntelen,
kauas toiselle rannalle katson
sua mielessäin suutelen.
Lähdit syksyn myötä sä matkaan
kuin tulva vie kesäiset veet.
Minä hetken yksin saan jatkaa
ulos tulvii nyt kyyneleet.
Vaan herkkänä katsovat koivut
joen rannalla toisiaan:
Sinä myös kuten minä toivut,
lumi hetken on haltija maan.
Ja keväällä kutsuvat urvut,
tanssiin koivun jo keltaisen,
niin silloin, silloin sä saavut
on kesä taas yhteinen.
Minä kosken partaalla seison,
sen kuohuissa sinut nyt nään.
Sun armaan miehisen hahmon
ja valkoisen kiharapään.
On koskessa voimaa, taikaa
myös pehmeyttä harteillaan,
se kuvastaa ihmisen aikaa
sen herkkyyden voimaksi saan.
Kuin koivujen kultainen ranta
talven ajaksi autioituu,
myös uuteen kevääseen kantaa
vuosi vuodelta vahvistuu!
Kuva: Ulla V.
Runo: Eija L.
Hei Eija! Aivan ihana runo!! Kiitos siitä! En varmasti poista, toivottavasti sen täältä moni muukin lukee - iloksi heillekin! Terveiset!
VastaaPoistaNo hyvä, että pidät, kiitos! Ja tässähän niitä voi yhdessä katsella. Pitääpä käydä aina kurkkaamassa sun kuvia, jos vaikka uutta runoa pukkaisi... tämä on ihan eka, minkä jonkun toisen kuvaan olen tehnyt :-)
VastaaPoista(poistin edell. kommentin, kun oli virhe, enkä osannut siinä korjata)
No onpa kunnia minulle olla eka, kiitos! Täällähän nämä tosiaan säilyvät. Poistin sen poistetun kommenttisi ;-)
VastaaPoista